Hei!
Minun ajatuksiani voi jatkossa seurata osoitteessa: Starbox.fi ja edelleen Miraael-nimelläni.
Kevään jatkoja ja tavataan Starboxissa!
torstai 31. maaliskuuta 2016
maanantai 28. maaliskuuta 2016
Viimeinen pitkis ennen Roomaa
Eilen tuli tehtyä viimeinen pitkä lenkki ennen 10.4. Rooman maratonia. Sää oli mahtavan keväinen, välillä vähän kuraakin lensi, mutta se ei haitannut. Huomasin jonkin aikaa juostuani, että vesipullo jäi kotiin. Oli pakko soitella matkalla kotiin ja pyytää toista perheen aikuisista kurvaamaan reittini kautta, kun tiesin hänen olevan menossa pelaamaan jääkiekkoa. Huolto onnistui täydellisesti, juoksin ajotielle ja noukin vesipullon kuskin kädestä, joka oli ulkona avoimesta ikkunasta ;) Sää oli sen verran lämmin, että ilman juotavaa en olisi tuota matkaa juossut, vaan noutaja olisi korjannut.
Yleensä mietin juostessani useita eri asioita, jotka mieleeni pälkähtää, nyt huomasin pohtivani Rooman juoksua. Yleensä en aikatavoitteita aseta, nyt kuitenkin ajatus lähelle 4 tunnin ajasta kiehtoo ja pistää laskemaan millä vauhdilla lähtisi ja mitkä olisivat realistiset tavoitteet. Onneksi tässä on vielä vähän aikaa pohtia. Nyt kuitenkin alkoivat kevennetyt pari viikkoa, ehtii tekemään pakollisia kotijuttuja, kuten pestä ikkunat - miten nuo voikaan olla likaiset!
Normaalisti pitkän lenkin jälkeen huilataan loppupäivä...no en levännyt. Päätin jo aamulla, että vaihdamme isompien lastemme kanssa huonetta ja nuorin tytöistä saa oman nurkkauksensa, pikkuveikka saa heidän huoneensa omakseen. Näin saadaan rauha taloon, toivottavasti ainakin. Tänään on edessä vielä vaatehuoneiden vaihto...huoh...mutta on se ihanaa, kun sitten pysyisi koti paremmassa järjestyksessä.....
Niin, olen huomannut, että juokseminen selkiyttää asioita. Silloin pälkähtää hyviä ideoita, muistaa tärkeitä asioita, eli juokseminen on vähän kuin pään siivousta ;) Ainoa ongelma on, että mihin ne jutut tallentaisi? Pitäisikö aloittaa kantamaan nauhuria taskussa. Sitten kun tulee taas "pling", niin voi kertoa sen nauhurille. Olisi se varmaan näky....
Tänään nautiskelen, käymme rakkaan ystävän luona ja sitten luen kirjaa - kirjat saavat minut hetkeksi istumaan paikoillaan.
Aurinkoista päivää!!!!
torstai 24. maaliskuuta 2016
Yhteinen aika
Eilen meillä oli kuopuksen koululääkäri. Ennen sitä piti täyttää kaavake, jossa kyseltiin lapsen asioiden lisäksi perheen yhteisestä ajasta. Jäin oikein miettimään, miten meillä yhteistä aikaa vietetään... Haastavaa se on, kun harrastukset vie aikaa, mutta eihän se ole huono asia, jos lapset siitä nauttii. Pidän tärkeänä, että jokainen lapsista saa aikaa myös kahden kesken vanhemman kanssa, jos sitä haluaa.
Mutta joo, sitä yhteistä aikaa voi viettää mm.* käymällä yhdessä saunassa (meillä tarkoittaa 6krt vkossa), jossa usein keskustelua käydään laidasta laitaan
* pelaamalla lautapelejä - jokainen saa valita yhden pelin
* jalkapallokentällä
* jääkiekkopelissä
* kesällä uimassa
* talvella pulkkamäessä
* ja kuten tänään, nukkumalla olohuoneen lattialla :-)
Ajoittain saan jonkun lapsista mukaan juoksulenkille, pyörällä tai mukana juoksemaan. Leipominen on kivaa yhdessä, vaikka nuo isommat neitoset jo haluavat touhuta jo itsekseenkin.
Jos minulla oli huono fiilis lappuja täyttäessä (kun luulin, ettemme tee mitään yhdessä), niin juoksulenkillä näitä miettiessäni huomasin asian olevan jotain muuta <3
Jos minulla oli huono fiilis lappuja täyttäessä (kun luulin, ettemme tee mitään yhdessä), niin juoksulenkillä näitä miettiessäni huomasin asian olevan jotain muuta <3
Mutta kyllä sitä aikaa itsensä kanssakin kaipaa ja juokseminen on täydellinen keino siihen. Kevätaurinko ja sulat tiet, tunnen lähes lähteväni lentoon!
Seuraava perheen yhteinen matka sen kun lähenee - 7.4. lomalle...ja äiti juoksemaan :-)
Rentouttavaa pääsiäisen alkua!!!!
maanantai 21. maaliskuuta 2016
Hyvä juoksuviikko takana
Kyllä se vain on niin, että hyvät fiilikset lisää hyviä fiiliksiä - ja toki päin vastoin.
Viime viikko piti sisällään kaksi päivää töiden vuoksi kotoa poissaoloa, mutta se ei haitannut. Lähinnä se vaati suunnitelmaa, miten saada viikon tavoitellut juoksukilometrit täyteen.
Kun työpäivä alkaa klo 9 kokouksella ja tiedät sen päättyvän klo 17.30 ja siihen vielä klo 19 illallinen, täytyy sen päivän juoksu suorittaa aamulla. Aamuvirkulle ihmiselle tuo klo 6 ei sinänsä ole paha aika herätä, mutta aivoni ovat enemmän aamutoimeliaat, kuin kehoni lihakset ;) Juoksemista auttoi vieras ympäristö, kun kaikki paikat oli uusia, eikä ennalta tiennyt milloin mikäkin maamerkki tulee - pystyi vain juoksemaan ja katselemaan maisemia. Ja parasta oli oikeasti sulat tiet, mitä ei vielä silloin kotona ollut. Illalla onneksi ehdin käväisemään kylpylässä ennen illallista - lihashuoltoa huomaamatta.
Kaikkiaan viime viikolla kertyi 65 km juoksua. Nyt kun juoksu tuntuu taas niin taivaalliselta ja jalat vain rullaa, niin millähän saisi tuon lihashuollon sujumaan yhtä vaivatta? Että se osaa olla työlästä, jo pelkästään sen ajatteleminen ;) Tälle viikolle voisikin asettaa tavoitteeksi juoksukilsojen lisäksi lihashuollon, ainakin kahtena iltana... se on oikeasti ihan mieletön saavutus, jos tuon toteutan....
Sykevyö on jäänyt jo lähes kaksi kuukautta sitten pois käytöstä - en oikeastaan saanut siitä mitään irti - nyt kuuntelen kehoa, jos tuntuu hyvältä, niin miksi pitäisi pitkälläkään lenkillä juosta hitaammin? Eilinen 22km lenkki meni n. 5.50/km keskivautia, vaikka välillä yritinkin hidastaa (ensimmäisellä 10 km:lla taisi tulla kolme kilometrin pätkää yli 6.00/km). Pohdin lenkin jälkeen, että jos olisin pitänyt sykevyötä, olisin seurannut sykkeitä ja ahdistunut. Minulla on aina ollut korkeat sykkeet ja ehkä siksi luontaisesti lopetin niiden seuraamisen - paljon parempi mennä kehoa kuunnellen!
Kyllä tuolla säälläkin on merkitystä siihen miten juoksu kulkee - aurinko ja orastava lämpö saa mielen kohoamaan taivaisiin ja sitä myötä askelkin on kevyt (vrt. jäätävät tiet, 25 asteen pakkanen, sohjoiset tiet...). Ja sen valon tuoma yleinen energian lisäys mieleen ja kehoon - kesä tervetuloa!!!
Tämä viikko vielä treenaillaan tavoitteena 70km ja sitten ensi viikosta lähtien jo kevennellään kohti Rooman reissua... vähän jo taas alkaa kutkuttamaan ajatus numerolapusta :)
Aurinkoista pääsiäisviikkoa!!!!
Viime viikko piti sisällään kaksi päivää töiden vuoksi kotoa poissaoloa, mutta se ei haitannut. Lähinnä se vaati suunnitelmaa, miten saada viikon tavoitellut juoksukilometrit täyteen.
Kun työpäivä alkaa klo 9 kokouksella ja tiedät sen päättyvän klo 17.30 ja siihen vielä klo 19 illallinen, täytyy sen päivän juoksu suorittaa aamulla. Aamuvirkulle ihmiselle tuo klo 6 ei sinänsä ole paha aika herätä, mutta aivoni ovat enemmän aamutoimeliaat, kuin kehoni lihakset ;) Juoksemista auttoi vieras ympäristö, kun kaikki paikat oli uusia, eikä ennalta tiennyt milloin mikäkin maamerkki tulee - pystyi vain juoksemaan ja katselemaan maisemia. Ja parasta oli oikeasti sulat tiet, mitä ei vielä silloin kotona ollut. Illalla onneksi ehdin käväisemään kylpylässä ennen illallista - lihashuoltoa huomaamatta.
Kaikkiaan viime viikolla kertyi 65 km juoksua. Nyt kun juoksu tuntuu taas niin taivaalliselta ja jalat vain rullaa, niin millähän saisi tuon lihashuollon sujumaan yhtä vaivatta? Että se osaa olla työlästä, jo pelkästään sen ajatteleminen ;) Tälle viikolle voisikin asettaa tavoitteeksi juoksukilsojen lisäksi lihashuollon, ainakin kahtena iltana... se on oikeasti ihan mieletön saavutus, jos tuon toteutan....
Sykevyö on jäänyt jo lähes kaksi kuukautta sitten pois käytöstä - en oikeastaan saanut siitä mitään irti - nyt kuuntelen kehoa, jos tuntuu hyvältä, niin miksi pitäisi pitkälläkään lenkillä juosta hitaammin? Eilinen 22km lenkki meni n. 5.50/km keskivautia, vaikka välillä yritinkin hidastaa (ensimmäisellä 10 km:lla taisi tulla kolme kilometrin pätkää yli 6.00/km). Pohdin lenkin jälkeen, että jos olisin pitänyt sykevyötä, olisin seurannut sykkeitä ja ahdistunut. Minulla on aina ollut korkeat sykkeet ja ehkä siksi luontaisesti lopetin niiden seuraamisen - paljon parempi mennä kehoa kuunnellen!
Kyllä tuolla säälläkin on merkitystä siihen miten juoksu kulkee - aurinko ja orastava lämpö saa mielen kohoamaan taivaisiin ja sitä myötä askelkin on kevyt (vrt. jäätävät tiet, 25 asteen pakkanen, sohjoiset tiet...). Ja sen valon tuoma yleinen energian lisäys mieleen ja kehoon - kesä tervetuloa!!!
Tämä viikko vielä treenaillaan tavoitteena 70km ja sitten ensi viikosta lähtien jo kevennellään kohti Rooman reissua... vähän jo taas alkaa kutkuttamaan ajatus numerolapusta :)
Aurinkoista pääsiäisviikkoa!!!!
perjantai 4. maaliskuuta 2016
Yleistä väsymystä, vai kehon tapa ilmaista ylikunnon vaarasta
Nyt kun on juoksumääriä tullut lisättyä jonkin verran, on tullut mieleen seurata kehon tuntemuksia enemmänkin. En oikeastaan ole käyttänyt sykemittaria ollenkaan tämän vuoden puolella ja se on vaikuttanut siihen, että kuuntelen paremmin miltä treeni tuntuu.
Ja täytyy sanoa, että tämä talvi on ollut aika haasteellinen - jos ei sada vettä ja tiet ole jäässä, on lunta 10cm pyörätiellä ja jalka "muljuaa" joka askeleella. Näiden erililaisten haasteiden vuoksi olen huomannut, että jalat eivät meinaa palautua treeneistä ja kaikki treenit tuntuu raskaalta. Välillä on tullut mieleen juoksumaton hankkiminen, mutta se ei vaan tunnu omalta jutulta.
Tämän päiväinen juoksu muuttui lyhyeksi "jolkotteluksi", kun tuntui, että ei vaan irtoa... päätin palata kotiin ja nauttia perjantai-illasta lasten kanssa. Maratoniin on kuukausi aikaa, mutta se on vain maratoni - elämästä pitää nauttia ja jos juoksu tuntuu raskaalta, ei sitä ole järkevää jatkaa sillä kertaa - on vain opittava olemaan armollinen itselleen.
Huomenna on uusi päivä ja ylihuomenna.... Ja se suurin tavoite on vielä edessä päin, vasta vuoden päästä pitää tuntua joltain muulta, kulkea kuin unelma. Nämä on näitä elämän ylä- ja alamäkiä. Työn, perheen ja harrastusten aiheuttamat erilaiset stressitekijät pitäisi vain pystyä pitämään hallittavalla tasolla. Elämä on tässäkin mielessä oppimisen paikka - ole armollinen itsellesi!
Hyvää viikonloppua kaikille ja nauttikaa siitä mitä teettekin!!!
Ja täytyy sanoa, että tämä talvi on ollut aika haasteellinen - jos ei sada vettä ja tiet ole jäässä, on lunta 10cm pyörätiellä ja jalka "muljuaa" joka askeleella. Näiden erililaisten haasteiden vuoksi olen huomannut, että jalat eivät meinaa palautua treeneistä ja kaikki treenit tuntuu raskaalta. Välillä on tullut mieleen juoksumaton hankkiminen, mutta se ei vaan tunnu omalta jutulta.
Tämän päiväinen juoksu muuttui lyhyeksi "jolkotteluksi", kun tuntui, että ei vaan irtoa... päätin palata kotiin ja nauttia perjantai-illasta lasten kanssa. Maratoniin on kuukausi aikaa, mutta se on vain maratoni - elämästä pitää nauttia ja jos juoksu tuntuu raskaalta, ei sitä ole järkevää jatkaa sillä kertaa - on vain opittava olemaan armollinen itselleen.
Huomenna on uusi päivä ja ylihuomenna.... Ja se suurin tavoite on vielä edessä päin, vasta vuoden päästä pitää tuntua joltain muulta, kulkea kuin unelma. Nämä on näitä elämän ylä- ja alamäkiä. Työn, perheen ja harrastusten aiheuttamat erilaiset stressitekijät pitäisi vain pystyä pitämään hallittavalla tasolla. Elämä on tässäkin mielessä oppimisen paikka - ole armollinen itsellesi!
Hyvää viikonloppua kaikille ja nauttikaa siitä mitä teettekin!!!
tiistai 16. helmikuuta 2016
uudet tuulet harrastukselle...
Nyt kun on päästy jo helmikuun puoliväliin ja saatu lisää haastetta talvella juoksuun (ensin pakkaset, sitten vesisateet kera järkyttävien jäätiköiden), täytyy kokeilla jotain uutta juoksuharrastukseen - työmatkajuoksua! Työmatkapyöräilystä olen nauttinut jo useamman vuoden ajan, mutta vasta syksyllä saanut pyöräillä töihin aina kun vain haluan - kuopuksen siirtyessä koulutaipaleelle, ei ole pakko kuskailla aamuisin ketään mihinkään.
Viime viikolla hankin uuden juoksurepun, tai ehkä tuo on enemmänkin retkeilyreppu, kun on selkeästi leveämpi. Tarvitsen kookkaamman repun, jotta saan tarvittaessa läppärini mahtumaan reppuun. Saa muuten mahtavan treenin - ei vain tietoakaan pk-lenkistä, kun jolkottelee useampi kilo selässä ;)
Mutta joo, aikaa säästyi ja sehän se ajatus onkin, ettei tarvitse mennä töistä kotiin ja lähteä kaikkien kotitöiden jälkeen lenkille erikseen. Aamuisin juoksemista olen nyt harjoitellut muutaman kerran ja ihan vielä en osaa sanoa siitä nauttivani, vaikka aamuvirkku olenkin. Ehkä töihin juokseminen jossain vaiheessa opettaa tätäkin kroppaa heräämään treeniin.
Olen tällainen "elä hetkessä"-tyyppi, joten tämä pidemmän tähtäimen suunnitelmallisuus on varsin haastavaa itselle. Tällä hetkellä juoksusuunnitelmani on max. 4 viikon mittainen ja sekin on aika helposti muuteltavissa ;) Olisin oikeasti todella haastava valmennettava, kun en haluaisi nähdä kuukautta eteenpäin mitä tehdään milloinkin.
Hullun maineen olen jo saanut 2017 suunnitelmien vuoksi ja ehkä hieman noiden pakkaskelien juoksupäivitystenkin avustamana. Mutta minkäs teet, kun juokseminen on niin terapeuttista ja mahtavaa vastapainoa tietotyöläiselle. Toiset on työnarkomaaneja ja minä olen....endorfiininarkomaani?
Viime viikolla hankin uuden juoksurepun, tai ehkä tuo on enemmänkin retkeilyreppu, kun on selkeästi leveämpi. Tarvitsen kookkaamman repun, jotta saan tarvittaessa läppärini mahtumaan reppuun. Saa muuten mahtavan treenin - ei vain tietoakaan pk-lenkistä, kun jolkottelee useampi kilo selässä ;)
Mutta joo, aikaa säästyi ja sehän se ajatus onkin, ettei tarvitse mennä töistä kotiin ja lähteä kaikkien kotitöiden jälkeen lenkille erikseen. Aamuisin juoksemista olen nyt harjoitellut muutaman kerran ja ihan vielä en osaa sanoa siitä nauttivani, vaikka aamuvirkku olenkin. Ehkä töihin juokseminen jossain vaiheessa opettaa tätäkin kroppaa heräämään treeniin.
Olen tällainen "elä hetkessä"-tyyppi, joten tämä pidemmän tähtäimen suunnitelmallisuus on varsin haastavaa itselle. Tällä hetkellä juoksusuunnitelmani on max. 4 viikon mittainen ja sekin on aika helposti muuteltavissa ;) Olisin oikeasti todella haastava valmennettava, kun en haluaisi nähdä kuukautta eteenpäin mitä tehdään milloinkin.
Hullun maineen olen jo saanut 2017 suunnitelmien vuoksi ja ehkä hieman noiden pakkaskelien juoksupäivitystenkin avustamana. Mutta minkäs teet, kun juokseminen on niin terapeuttista ja mahtavaa vastapainoa tietotyöläiselle. Toiset on työnarkomaaneja ja minä olen....endorfiininarkomaani?
perjantai 8. tammikuuta 2016
Uusi vuosi ja uudet kujeet
...tai ei ehkä sittenkään.....
Puolentoista vuoden päästä ollaan jo juoksemassa pohjoisesta etelään. Nyt kalenteri täyttyy työn ja perheen menojen lisäksi juoksutreeneillä. Vaikka ulkona mittari näyttää -25C sujuu juokseminen oikeilla varusteilla hyvin. Eilen kotiin tullessa juoksija näytti tältä...
Tällä hetkellä kilometrejä viikossa tulee 55-70 ja kevään aikana on niitä lisättävä. En ajattele vauhtia vielä ollenkaan, vaan juoksen siten, että tuntuu hyvältä. Ja hyvältä on tuntunut - aina kun lenkiltä tulee kotiin, on olo euforinen ja niin sen pitääkin olla, että sitä jaksaa tehdä.
Kalenteri on ajoittain sen verran täynnä, että täytyy puntaroida, onko järkeä lähteä juoksemaan. Jos olo on yhtään stressaantunut tai väsynyt, jätän lenkin väliin ja menen mieluummin levänneenä ja silloin pidempään. Joululomalla oli aikaa juosta ja saada aikaan flowtila ja uskon, että hyvällä suunnittelulla sitä pystyy jatkamaan myös hektisessä arjessa.
Vaikka tavoite 2017 kesällä onkin hurja, en halua tehdä juoksemisesta työtä. Palkkatyö minulla on ja juokseminen on minulle täysin rentoutumiskeino. Seuraava lyhyemmän tähtäimen tavoite löytyy huhtikuulta ja Rooman maratonista. Siellä voisi testata hieman kovempaa vauhtikestävyyttä ja yrittää haastaa itsensä uuteen ennätykseen (joka ei mitenkään kova ole tällä hetkellä). Stonin maratoni syyskuulta on tuoreessa muistissa, mutta ne mäkiset maastot on täysin erilaiset kuin Roomassa tulee olemaan.
Nyt kotiaskareisiin, että pääsee juoksemaan tuonne -24C pakkaseen.
Puolentoista vuoden päästä ollaan jo juoksemassa pohjoisesta etelään. Nyt kalenteri täyttyy työn ja perheen menojen lisäksi juoksutreeneillä. Vaikka ulkona mittari näyttää -25C sujuu juokseminen oikeilla varusteilla hyvin. Eilen kotiin tullessa juoksija näytti tältä...
Kalenteri on ajoittain sen verran täynnä, että täytyy puntaroida, onko järkeä lähteä juoksemaan. Jos olo on yhtään stressaantunut tai väsynyt, jätän lenkin väliin ja menen mieluummin levänneenä ja silloin pidempään. Joululomalla oli aikaa juosta ja saada aikaan flowtila ja uskon, että hyvällä suunnittelulla sitä pystyy jatkamaan myös hektisessä arjessa.
Vaikka tavoite 2017 kesällä onkin hurja, en halua tehdä juoksemisesta työtä. Palkkatyö minulla on ja juokseminen on minulle täysin rentoutumiskeino. Seuraava lyhyemmän tähtäimen tavoite löytyy huhtikuulta ja Rooman maratonista. Siellä voisi testata hieman kovempaa vauhtikestävyyttä ja yrittää haastaa itsensä uuteen ennätykseen (joka ei mitenkään kova ole tällä hetkellä). Stonin maratoni syyskuulta on tuoreessa muistissa, mutta ne mäkiset maastot on täysin erilaiset kuin Roomassa tulee olemaan.
Nyt kotiaskareisiin, että pääsee juoksemaan tuonne -24C pakkaseen.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)